Järjestöt tarvitsevat kodin

“Tiede ja kulttuuri ovat elävän ja kasvukykyisen maan elinehto. Jos tiedettä ja kulttuuria ei ole, käteen ei jää mitään. Ei tietoa menneisyydestä, ei ymmärrystä nykypäivästä, eikä ajatusta tulevaisuudesta.” Susanna Pettersson

Kukoistava puutarha vaatii jatkuvaa hoivaa. Kasvaakseen kasvit tarvitsevat vettä, ravinteita ja ajoittaista kitkemistä. Liiallinen kitkeminen voi kuitenkin osua tärkeään symbioottiseen suhteeseen, ja hoivaamasi kasvi kuihtuu pois. Rikkaruohojen leikkuu voi osua tärkeimpään ja vaurioittaa juuria.

Elämme ajassa, jossa kulttuuria kohdellaan kuin vieraslajia, joka vie elintilaa ja ravinteita toisilta. Jos kulttuurin rinnastaa kasviin, olisi se pikemminkin kielo, Suomen kansalliskukka. Aarre, joka koristaa metsän aluskasvillisuutta siroilla kukinnoillaan. Talouskasvua kaivellaan epätoivoisesti ja samalla on osuttu sen kaikista tärkeimmän juuriin ja vaurioitettu niitä. On aika kylvää uutta ja hoivata kasvua raivauksen ja kitkemisen sijaan!

Keskittyessä pelkästään investointeihin ja innovaatioihin unohtuu innovaatioiden alkulähde, luovuus. Luovuus on kaiken uuden juurisyy, ja sitä hoivaavat vapaus, oppiminen ja turva. Turva mahdollistaa aivokapasiteetin vapautumisen muuhun kuin selviytymiseen. Vaikka usein ajatellaan kärsimyksen tuovan upeinta taidetta, näin ei ole. Tällöin luomukset kuvastavat vain kärsimystä ja kipua, josta se kumpuaa. Miksi haluaisimme kärsimyksen ja niukkuuden muovaavan tulevaisuuttamme?

On vaikea käsittää päätöksiä, joilla järjestöiltä viedään kaikista alkeellisimmat toiminnan edellytykset ja mahdollisuudet jalkauttaa toimintaa. Järjestön sydän on tietenkin jäsenistö, mutta konkreettiselle toiminnalle on tietyt realiteetit, joita ei pääse pakoon. Järjestö tarvitsee kodin. Tilan, jossa toiminnan edellytykset täyttyvät ja jäsenistö voi yhdessä kehittyä ja kasvaa. Vaasassa tilat ovat ongelma aina asunnoista lähtien, mutta se ei saa toimitilojen tarvetta katoamaan. Siksi olemassa olevia tiloja tulee suojella viimeiseen asti sen sijaan, että toimijoita juoksutetaan muuttohommissa vuodesta toiseen. 

Vaasan mittakaavassa järjestöillä on äärettömän suuri vaikutus opiskelijakulttuurin elinvoimaisuuden ylläpitoon. Järjestöt mahdollistavat oman yhteisön löytämisen niin opinnoissa kuin harrastustoiminnassakin. Toiminta mahdollistaa opiskelijoille kotiutumisen Vaasaan yhteenkuuluvuuden kautta. Kasvaneiden opiskelijamäärien takia merkitys on entistä suurempi, sillä yhteisö luo turvaa ja hyvinvointia.

Annetaan siis järjestöjen kotiutua Vaasaan, jotta opiskelijat voivat tehdä samoin. Opiskeluajan tulisi olla kasvun, oppimisen ja elämästä nauttimisen aikaa jokaiselle.