Neurokirjon opiskelija akateemisen maailman pyörteissä

Monelle tulee ADHD:sta mieleen ylivilkas pikkupoika, joka ei pysy paikallaan luokassa. Tämä stereotypia on kuitenkin valitettavan väärä ja voi hankaloittaa monen elämää. Olen useasti kuullut olevani “aika rauhallinen ADHD:ksi”, enkä vieläkään tiedä mitä siihen kuuluisi vastata. Minua rehellisesti pelotti aloittaa yliopisto, sillä yliopisto-opinnot mielletään usein itsenäisyyden ja itseohjautuvuuden huipentumaksi. Mutta mitä jos ympäristö ja yhteiskunta on rakennettu vain yhdelle tavalle ajatella ja toimia? 

Tällä viikolla juhlistamme yliopiston kanssa kansainvälistä neuromoninaisuuden viikkoa, jonka kunniaksi haluamme siirtää katseen diagnooseista ihmisiin. Usein neuroepätyypillisille ominaiset piirteet kuten aloittamisen vaikeus nähdään laiskuutena, vaikka kyse on oikeasti eri tavalla toimivista aivoista. 

Neurokirjon opiskelijat tuovat yhteisöömme valtavasti erilaista osaamista ja uniikkeja vahvuuksia. Kyky syventyä intensiivisesti mielenkiintoiseen aiheeseen, vaikuttavat  ongelmanratkaisukyvyt, vahva oikeudentunto ja moni muu piirre vahvistavat osaamistamme.

Nepsy-opiskelijoille akateeminen maailma voi olla täynnä näkymättömiä esteitä: liian meluisia kirjastoja, kirkkaita luentosalien valoja, epäselviä tehtävänantoja tai sosiaalista painetta, joka uuvuttaa jo ennen kuin luento alkaa. 

Eikö olisi jo aika puhua radikaalista saavutettavuudesta?

Saavutettavuus ei tarkoita sitä, että rimaa lasketaan joillekin opiskelijoille, vaan sitä, että kaikille annetaan tasavertainen mahdollisuus ylittää se.
Selkeät, ajoissa toimitetut kurssisuunnitelmat ja päivitetyt opinto-oppaat hyödyttävät kaikkia. Kun kurssiohjeet ovat selkeät ja ennakoitavat, helpottaa se jokaiset opiskelijan kognitiivista kuormaa. 

Kun opetus on suunniteltu joustavaksi sisältäen ennakoitavat tauot, monipuoliset materiaalit ja yksilölliset tavat osoittaa osaamista, luodaan ympäristö, jossa kenenkään potentiaali ei huku jäykkiin raameihin. Tällöin annetaan jokaiselle oikeudenmukainen mahdollisuus todistaa taitonsa omille aivoilleen sopivalla tavalla.

Monimuotoisten aistiystävällisten tilojen ja mahdollisuuden poistua kuormittavasta tilanteesta kuuluu olla perusoikeus eikä luksuskohtelua.
Tärkeintä nepsynä on muistaa, että et ole yksin ja että sinun kokemuksesi on yhtä tärkeä kuin muidenkin! 

Kansainvälisen neuromoninaisuuden viikon innoittamana haastan jokaisen miettimään: Onko yliopistoyhteisömme valmis uudistamaan asenteitaan, vai hukkaammeko osaamista vaatimalla kaikilta samanlaista suoriutumista?

Osallistu ja tutustu yliopiston tutkimukseen Vaasan yliopiston verkkosivuilla.

Vilja Haapaniemi
hallituksen jäsen, sosiaalipolitiikka