Tiedettä ja oppimista omalla kielellä

Tänään 21.1.2026 vietämme UNESCO:n kansainvälistä äidinkielen päivää. Sen tarkoituksena on edistää kielellistä monimuotoisuutta ja monikielistä opetusta, korostaa äidinkielen tärkeyttä opetuksessa sekä muistuttaa uhanalaisten kielten säilyttämisen merkityksestä.

Monet meistä ovat ehkä huomanneetkin, kuinka opetuksessamme korostuvat entistä enemmän vieraat kielet. Monikon sijaan olisi ehkä osuvampaa puhua yhdestä vieraasta kielestä: englannista. Siinä missä muiden vieraiden kielten opetus on vähentynyt huomattavasti, on englannista tullut entistä merkittävämpi kieli opetuksessa ja tieteellisessä tutkimuksessa. Englanti on siis muodostunut moderniksi lingua francaksi.

Tiettyyn pisteeseen asti on toki hyvä asia, että meillä on kansainvälinen yleiskieli, joka mahdollistaa tieteen yhteensovittamisen globaalilla mittakaavalla. Ei ole kuitenkaan hyväksyttävää, että englannin kielestä muodostuu edellytys tieteelle. Kaikki eivät englantia osaa ja olisi suuri sääli menettää heidän panoksensa tieteelle ainoastaan sen takia, että opetus tapahtuu heille vieraalla kielellä. Ihminen oppii parhaiten omalla kielellään, mikä on erityisen olennainen huomio, mikäli haluamme taata tehokkaan ja mielekkään oppimisen polun opiskelijoille.

On ollut huolestuttavaa huomata, kuinka paljon kursseja suomenkielisissä tutkinto-ohjelmissa opetetaan englanniksi. Ei ole järkevää, että opiskelijat joutuvat luovimaan näiden jopa pakollisten kurssien läpi tekoälyä hyödyntäen. Tekoälyn liiallinen käyttäminen tekstien kääntämiseen ilman käännettävän kielen riittävää osaamista voi johtaa turhiin tulkinta- ja käännösvirheisiin.

Muutama vuosi takaperin eräs yliopisto joutui selvittämään apulaisoikeuskanslerille sitä, miten heidän yliopistossaan tarjotaan suomen- ja ruotsinkielisiä opintoja. Luvut olivat onnettoman matalat, ja apulaisoikeuskansleri on esittänyt käsityksensä lain vaatimuksista jo toistamiseen. Toivottavasti meidän yliopistomme ei toista muiden tekemiä virheitä.

Suomea äidinkielenään puhuu vain noin 4,8 miljoonaa ihmistä. Virallisena kielenä suomi toimii ainoastaan Suomessa. Jos me emme puhu ja käytä suomea, ei sitä käytä kukaan muukaan. Oma kieli on merkittävä tunnusmerkki suvereenille kansallisvaltiolle. Se on hyvin tärkeä asia kulttuurin, sivistyksen sekä yhteishengen luojana. Näin pienen kielen voi menettää, mikäli emme sitä vaali ja arvosta, etenkin opetuksessa.

Teemu Kuoppamäki
hallituksen jäsen, koulutuspolitiikka