Lukemisen tapa löytyy pieni askel kerrallaan

Tänään 23.4. vietetään UNESCO:n julistamaa Maailman kirjan ja tekijänoikeuden päivää. Englanninkielisessä maailmassa päivää vietetään nimellä World Book Day, ja se keskittyy hyväntekeväisyyteen erityisesti lasten ja nuorten lukemisen edistämiseksi. 

Suomalaisille päivä saattaa olla tutumpi kirjan ja ruusun päivänä. Sen vietto vakiintui 30-luvulla juuri huhtikuun 23. päivään, joka on sekä Miguel de Cervantesin että William Shakespearen kuolinpäivä. Perinne kirjojen ja ruusujen antamisesta puolestaan tulee katolisen Pyhän Yrjön legendasta. Yhteistä kaikille perinteille on kirjallisuuden ja kirjailijoiden työn kunnioittaminen ja työ lukemisen edistämiseksi. Molemmat ovat yhteiskuntamme kestoaiheita, jotka palaavat keskusteluun tasaisin väliajoin. 

Tutkimusten mukaan lukemisesta on paljon hyötyä aina kriittisen ajattelutaidon kehittymisestä palautumisen ja empatian kasvamiselle. Monet näistä hyödyistä kytkeytyvät juuri vapaaehtoiseen lukemiseen. Silti World Book Day -organisaation mukaan vain joka kolmas nuori lukee huvin vuoksi. En oikein jaksa uskoa, että informaatiotulvan keskellä kyse olisi siitä, että ihmiset eivät tunne lukemisen hyötyjä. Monet meistä ovat kivulloisen tietoisia siitä, millaisia asioita meidän pitäisi tehdä ja pitäisi olla ja pitäisi pitäisi pitäisi.

Miten lukemisen hyödyt saisi käyttöönsä, ja mistä vapaa-ajalla lukemiselle löytää aikaa, kun opiskelijaelämän palapelissä on riittävästi osia jo valmiiksi?

Yhdistä lukeminen arkiseen rutiiniin

Yksi ratkaisu on niin sanottu tapojen kasaaminen (“habit stacking”), joka nousi suuren yleisön tietoisuuteen vuonna 2018 James Clearin Pura rutiinit atomeiksi -teoksen menestyksen myötä. Perusperiaate on yksinkertainen: Aivot luovat yhteyksiä aivosolujen välillä, ja tavan toistaminen vahvistaa näitä yhteyksiä ja helpottaa aivojen työtä. Siksi tavanomaiset rutiinimme, kuten hampaiden pesu tai kahvin keittäminen aamulla, eivät normaalitilanteessa vaadi erityistä ponnistusta.

Tapojen kasaaminen hyödyntää olemassaolevia vahvoja yhteyksiä kytkemällä uuden, opeteltavan tavan johonkin jo toistamaamme tapaan. Jos haluan lisätä arkeeni lukuhetkiä, lisään sen ennen tai jälkeen jotain tiukassa istuvaa tapaa. Voin esimerkiksi lukea sivun juuri ennen kuin napsautan kahvinkeittimen päälle tai nostaa kirjan tyynylle iltaa varten heti sängyn petaamisen jälkeen.

Ota pienin mahdollinen askel

Toinen ratkaisu lukemisen lisäämiseen on miettiä pienintä mahdollista askelta, jonka voisi ottaa tavoitteen edistämiseksi. Kirjassaan Written. How to Keep Writing and Build a Habit that Lasts (2024), Bec Evans ja Chris Smith kuvailevat motivaatiota menestyksen ansaksi. Motivaatio on kuin se arvaamaton kaveri, jonka kanssa on kyllä hauskaa, mutta joka voi viisi minuuttia ennen sovittua tapaamista ilmoittaa, ettei tulekaan. Mitä vähemmän motivaatiota asian tekemiseen tarvitaan, sitä todennäköisemmin asia tulee tehdyksi. 

Aivojaan voi huijata tekemään isojakin muutoksia, kunhan ne tekee pienin mahdollinen askel kerrallaan. Pieni askel vaatii motivaatiota vain hippusen, joten tahdonvoimaa ei tarvitse riipiä kasaan eikä suorittamisen mörkökään pääse mörisemään äänekkäästi. Mikä voisi olla pienin askel matkalla kohti lukemista? Kirjan pakkaaminen laukkuun on mahdollinen pieni askel, samoin vaikka yhden lauseen lukeminen. Tärkeintä on antaa itselleen aito lupa lopettaa heti, kun pienin askel on otettu. Ehkä jonain päivänä lukee enemmänkin, jonain päivänä pienin askel riittää.

Tänään sujautan kirjan laukkuuni ennen kampukselle lähtöä. Ehkä huomenna istahdan kahvitauolla yliopiston rantaan lukemaan. Siinä on jo kaksi pientä askelta. Joo okei, askelia kohti hyötyjä ja aivojen synapsien kehittymistä. Itsensä kehittäminen, tapojen juurtuminen, motivaatio blaa blaa. 

Ne ovat kaksi pientä askelta kohti seikkailua.